Matkassa oli mutka: reissu maksaisi 10 000 dollaria. Mistä sellainen raha? Ei ainakaan pienentyvien tulovirtojen kanssa kamppailevilta lehdiltä! New York Times maksaisi juttupalkkion, mutta ei matkakuluja.

Stanfordista juuri maisteriksi valmistunut Lindsey kuuli Spot.Usista, rahoitusmallista, jossa freelance-toimittajat rahoittavat juttuprojektejaan lukijoiden lahjoituksilla.
Katso aikaisempi postaukseni Spot.Usista ja joukkorahoituksesta tästä.

Lindsey laittoi juttuideansa Spot.Usin sivuille ja esitteli ideaansa videolla. Aluksi vain hänen äitinsä ja ystävänsä lahjoittivat jutulle, ja Lindsey ajatteli, ettei projekti onnistu. Sitten New York Times kirjoitti journalismin uusista liiketoimintamalleista ja mainitsi Lindseyn hankkeen.

Lahjoituksia alkoi virrata. Juttu keräsi 6 000 dollaria kolmessa viikossa. New York Times julkaisi Lindseyn jutun, ja Spot.Us sai sulan hattuunsa: ensimmäinen NYT:issä julkaistu juttu, joka rahoitetettiin Spot.Usin kautta.

Millainen kokemus joukkorahoitus on toimittajalle? Olen haastatellut tutkimukseeni viittä toimittajaa, jotka rahoittavat juttujaan Spot.Usissa.

Ensinnäkin, julkinen “pitchaaminen” eli juttuidean myyminen suoraan yleisölle on uutta journalismissa. Perinteisessä mallissa toimittaja myy juttuideansa lehdille, ei yleisölle suoraan.

Lindseyn, ja muiden Spot.Us-toimittajien mukaan suora yhteys lukijoihin on palkitsevaa ja erittäin motivoivaa. Motivaatio on erilaista kuin perinteisessä journalistisessa prosessissa, toimittajat sanovat.

“Se on enemmän kuin ammatillisesti motivoivaa – on henkilökohtaisesti motivoivaa nähdä, että ihmiset ovat valmiita tukemaan työtäni omilla rahoillaan”, yksi toimittajista sanoo.

Toimittajat kokevat kirjoittavansa suoraan yleisölle – eivät päälliköille tai toisille toimittajille.

“Kun aloin kirjoittaa juttua, tiesin jo, mikä yleisö on. Kun kirjoitan tavallista juttua, joskus tuntuu kuin kirjoittaisi mustaan aukkoon,” Spot.Us-toimittaja sanoo.

Videossa alla Lindsey kertoo, miltä pitchaaminen julkisesti tuntuu.

Spot.Usissa toimittajien pitää myös saada kävijöitä Spot.Usin nettisivuille, että juttu saisi lahjoittajia. Osa toimittajista levittää tietoa juttuprojekteistaan sosiaalisessa mediassa kuten Facebookissa ja Twitterissä.

Näin teki esimerkiksi Lindsey, joka brändäsi itsensä GarbageGirliksi Twitterissä. Lindsey brändäsi itsensä “Roskatytöksi” (GarbageGirl), ja levitti tietoa projektistaan aktiivisesti. Hän sanoo, ettei varsinaisesti pyytänyt ketään lahjoittamaan jutulleen, mutta hän levitti tietoa projektistaan.

Osa toimittajista sen sijaan kokee juttuprojektien “kauppaamisen” epämukavaksi.

“Haluan päästä varainkeruutavoitteeseeni. Mutta toisaalta en halua lähettää sähköpostia tai laittaa Facebook-statukseksi “Hei, minulla on tämä juttuidea meneillään, harkitse lahjoittamista. Se ei tunnu luontevalta.”

“Olen toimittaja, en myyntimies”, sanoi yksi Spot.Us-toimittaja.

Toimittajille on tyypillistä vieroksua työnsä kaupallistamista tai kaupallisten termien käyttöä. Tästä kirjoittaa professori Mark Deuze.

Spot.Us-malli haastaakin toimittajien ammatti-identiteetin. Menestyäkseen Spot.Us-mallissa toimittajien on heräteltävä yhteisöä, että juttuidea saisi huomiota ja lahjoituksia.

Tämä yhteisön tavoittamisen tarve ei rajoitu vain Spot.Usiin tai joukkorahoitukseen. Deuzen mukaan luovuus ja kauppa lähentyvät toisiaan yhteiskunnassa, ja kuluttajien ja tuottajien välisistä suhteista tulee tärkeämpiä. Tämä kehitys edellyttää, että luovan alan työntekijät näkevät taitonsa, ideansa ja lahjakkuutensa myös kaupallisin termein. Journalistit perinteisesti kuitenkin arvostavat itsenäisyyttä ja toisten journalistien arvostusta enemmän kuin kaupallista vetovoimaa.

Jos Deuzen tulkinnat pitävät paikkansa, journalistien on alettava nähdä työnsä, taitonsa ja lahjakkuutensa myös kaupallisin termein.

Tämä vaatii journalisteilta uusia taitoja ja asennetta. Journalistikoulut ovat jo alkaneet vastata tähän tarpeeseen muun muassa lisäämäällä yrittäjyyden opetusta. Näissä kouluissa eivät kasva enää toimittajat, vaan journalpreneurit, eli journalistin ja yrittäjän yhdistelmät.

Lindsey puolestaan osoitti jo oivallista journalpreneur-henkeä, kun hän rohkeasti lähti mahdottomalta tuntuvaan projektiin ja saattoi sen onnistuneesti loppuun asti.

Joukkoistaminen on suomennos termistä crowdsourcing. Crowdsourcing tarkoittaa joukon viisauden – oli se tietoa, rahaa tai aikaa – hyödyntämistä erilaisiin tarkoituksiin.

Esimerkiksi sanomalehti voi joukkoistaa valokuvanhankintansa lukijoille ilmoittamalle nettisivuillaan, että juttuun Suomenlahden sinileväongelmasta tarvitaan valokuva. Kuka tahansa voi lähettää juttuun kuvan. Joukkoistaminen = kuka tahansa voi osallistua, avoin kutsu kaikille. Termistä käytetään myös suomennosta yleisöosallisuus.

Joukkovoima voi myös rahoittaa journalismia. Silloin termi on joukkorahoitus. Tunnetuin joukkorahoittamisen käyttäjä lienee Chris Albritton, amerikkalainen toimittaja. Hän rahoitti raportointiaan Irakin sodasta joukkorahoituksen avulla Back-to-Iraq-hankkeessaan.

Joukkorahoitusta käyttää myös Spot.Us, San Franciscossa ja Los Angelesissa toimiva voittoatavoittelematon järjestö.

Spot.Us toimii näin: Freelancer-toimittajat keräävät rahaa juttuprojekteilleen Spot.Usin nettisivuilla. Toimittajat esittelevät juttuideansa Spot.Usin nettisivuilla, tavoitteenaan saada yhteisö lahjoittamaan juttuidealle.

Jokaiselle jutulle on määritelty hinta, ja sivuilla kerrotaan, mistä hinta koostuu.

Sanomalehdet ja muut julkaisut voivat ostaa Spot.Usin kautta rahoitettuja juttuja. Jos juttu tulee ostetuksi, lahjoittajat saavat rahansa takaisin.

Tähän mennessä yli 800 ihmistä on rahoittanut yli 30 projektia. Keskimääräinen lahjoitussumma on yli 40 dollaria. Knight Foundationin (Yhdysvaltain Helsingin Sanomain Säätiö) rahoittama projekti aloitti vuosi sitten.

Spot.Us tuo uusia elementtejä toimittajan työhön ja journalismiin. Ensinnäkin, toimittaja myy juttuideaansa julkisesti yhteisölle. Tämä on uusi elementti toimittajan työssä – tavallisesti freelancer-toimittaja “pitchaa” eli myy juttuideansa julkaisu päälliköille, ei julkisesti kaikkien nähtävillä netissä.

Läpinäkyvyys on muutenkin tärkeä osa Spot.Usia. Toimittajat kirjoittavat juttuprojekteistaan, kun jutut ovat vielä tekovaiheessa. Lukijat voivat kommentoida, ehdottaa lähteitä ja jakaa tietoaan toimittajien kanssa. Näin journalistista prosessia avataan mahdollisimman paljon lukijoille.

Toisekseen, Spot.Us hajauttaa toimituksellisen päätösvallan siitä, millaisia juttuja tehdään. (katso blogipostaukseni aiheesta Huffington Postissa.) Lahjoittajat päättävät, millaisia juttuja he haluavat lukea. He ikään kuin äänestävät rahallaan haluamansa journalismin puolesta. Tämä vie portinvartijan roolin pois valtamedialta.

Olen tehnyt Spot.Usista tapaustutkimuksen, johon olen haastatellut Spot.Usin työntekijöitä, toimittajia ja lahjoittajia. Tarkastelen Spot.Usia esimerkkinä joukkoälyn (collective intellligence) valjastamisesta journalismin käyttöön. Kirjoitan pian lisää Spot.Usista ja joukkoälyn merkityksestä journalismissa.

Videossa Spot.Usin perustaja David Cohn antaa kaksi ohjetta, kuinka Spot.Usin kaltainen hanke kannattaa aloittaa, esimerkiksi Suomessa.